Kauneus

Elämä itse on kauneus.

Valo asuu päässä, jonka silmät loistavat

Viime aikoina yksi suurimpia nautintojani on ollut istuskella puistossa ystävien kanssa. Viikonloppuna idylli rikkoontui, kun seuraan liittyi Käännyttäjä. Siinä sitten nautin kauniista kesäpäivästä kuunnellen, kun naamalleni syydettiin ulkoa opeteltuja loukkauksia. Siinä kohdassa, missä Käännyttäjä kertoi jumalieni olevan pahoja henkiä, mieleni teki potkaista, mutten suonut hänelle sitä riemua, että olisin antanut ilmeenkään värähtää. Näin myöhemmin ajateltuna ironia on käsinkosketeltavaa, kun ottaa huomioon, että Käännyttäjä itse pyllisteli täysin ehdoitta ja kritiikittä maailman kenties vastenmielisimpiä arvoja edustavalle sotaisalle tuontijumalalle.

Ehkä vielä pahempi tapaus oli erään pienemmän uskontokunnan Käännyttäjä, kenties juuri siksi, että aluksi suhtauduin häneen astetta myönteisemmin kuin yleisempiin lajitovereihinsa. Uskonnon pienuus ei kuitenkaan ole tae sille, että tavoitteena olisi vain suvaitsevaisuutta parantava tiedottaminen. Tälle Käännyttäjälle ei riittänyt edes sieluni, vaan hän olisi tahtonut myös rahani.

Mikä saa ihmisen kohtelemaan toista ihmistä näin? Itsekkyys? Vallanhimo? Käytöstapojen puute? Pahuus? Vai sittenkin tuo universumin luonnonvaroista ehtymättömin, silkka tyhmyys?

Uusi Koijärvi

En tapaa sotkeutua tässä blogissa lyhyen aikavälin tapahtumiin tai politiikkaan. Nyt niillä on kuitenkin potentiaalisia valtaisan kokoluokan vaikutuksia suuren mittakaavan kulttuuriselle kehitykselle ja ihmisoikeuksille.

En olisi uskonut näkeväni kulttuurivallankumousta elinaikanani. Viime päivät mieleni on alkanut muuttua. Olen hyppinyt tuolilla innosta seuratessani Pirate Bay -oikeudenkäynnin aikaansaamaa nostetta Piraattipuolueelle. Ehkä tavallisten ihmisten mitta alkaa oikeasti ylittyä. Ehkä tapahtumassa on jotain käsittämättömän hienoa. Uskoni tulevaisuuteen on suurempi kuin vuosikausiin.

Jos olet lukenut samoja lähteitä kuin minä, olet nähnyt suurimman osan aikaa asiallisesti käyttäytyvien ihmisten nimittelevän piraatteja yhden asian puolueeksi, anarkisteiksi, kommunisteiksi ja varkaiksi pelkästään tunteisiin tai moraaliin perustuvien perusteluiden pohjalta. Tunnekuohu on ymmärrettävää silloin, kun tosiseikat puhuvat päähän taottuja kognitiivisia malleja vastaan. Toivottavasti olet kuitenkin lukenut myös puolueohjelman, jotta tiedät jättää tuulesta temmatut syytökset omaan arvoonsa.

Kulttuurin kehitys ei ole koskaan historian aikana ollut niin ahtaalla kuin nyt, kun käsillämme olevan teknologian avulla yhteistä henkistä pääomaamme olisi mahdollista levittää laajemmalle kuin koskaan. Ironista kyllä, tähän ovat syynä ne samat yksinoikeudet, jotka luotiin täysin päinvastaisia päämääriä varten, omiksi irvikuvikseen muuntuneina. Kalleimman hinnan maksamme me luovan työn tekijät, joiden oikeudet ja ansaintamahdollisuudet käyvät yhä ohuemmiksi. Jos tieto on valtaa, on vallanpitäjien viisainta pitää se mahdollisimman harvojen käsissä, vaikka tämä tarkoittaisi törkeää ihmisoikeuksien polkemista. Onkin melkoisen liikuttavaa, että kuta kuinkin kaikki tuntemani ihmiset haluavat laajentaa ymmärrystään vapauden menetyksen ja tähtitieteellisten korvaussummien uhallakin.

Hyvää tekijän oikeuksien päivää!

(Vapaan kulttuurin liikkeen jonkinlaisena perusteoksena voinee pitää yhdysvaltalaisen tekijänoikeusprofessori ja konservatiivipoliitikko Lawrence Lessigin kirjaa Free Culture.)

Nälänhätää odotellessa

Halveksin nirsoilua aikuisilla ihmisillä. En voi sietää lapsuuden kehitysvaiheeseen loppuiäkseen jämähtäneitä. "Yök, tuossa on jotain vihreää." "En voi syödä perunaa, joka on koskettanut kukkakaalta." "En ole koskaan syönyt merilevää, joten en syö kyllä nytkään." "Sienet ovat limaisia." Paljolti inhoni perustuu siihen, että näen heissä vanhan minäni. Sen, jonka koulutin kaikkiruokaiseksi väkisin, oliivi oliivilta.

Olen viime aikoina jälleen kerran miettinyt ja rukkaillut ruokatottumuksiani. Tänään tein listan ei-eläinperäisistä ruuista ja ruoka-aineista, joita kieltäydyin maun, rakenteen tai ulkonäön vuoksi syömästä pesco"vegetarismi"aikoinani. Ajattelin kyllä aiemminkin olleeni vähän valikoiva, mutta listan pituus järkytti:

- merilevä
- kookos
- pinaatti
- oliivit
- soijajuusto
- punaviini
- olut
- kesäkurpitsa
- munakoiso
- sienet
- hillosipulit
- curry
- valkosipuli
- pavunvarret
- tankoparsa
- idut
- avokado
- kurpitsa
- pesto
- kypsentämättömät kaalit
- tyrni
- selleri
- purjo
- fenkoli
- palsternakka
- kumina
- artisokka
- riisikakku
- vesikastanja
- persilja
- jalapeno
- marmeladi
- paprika
- hiivat (tartex, oluthiiva)
- etikanmakuiset asiat (paitsi suolakurkut)
- höyrytetyt kasvikset
- hapanimeläkastike
- tofu
- pavut (kokonaiset, hummus, falafelit)
- toffee ja kinuski
- nougat
- banaanin ja suklaan yhdistelmät
- kuivatut hedelmät (poislukien rusinat ja luumut)
- pateet
- greippi
- hunajameloni

Wikipedian avulla tajusin itse asiassa kärsineeni valikoivasta syömishäiriöstä. Ehkä ihmiset eivät nirsoilekaan ilkeyttään, vaan kärsivät sairaudesta. En tietenkään vieläkään pidä kaikista mauista, mutten kieltäydy syömästä mitään sen takia. Korkeintaan peitän falafelien makua kastikkeella.

Ruokavalion korjailu vegaanisempaan suuntaan ei olekaan ollut kieltäytymistä, kuten äkkinäisesti kuvittelin, vaan eläinperäiset ainesosat ovat tippuneet itsekseen turhina sitä mukaa, kun ruokavalioni on monipuolistunut. Esimerkiksi lehmänmaidon vaihtaminen kasvimaitoihin on avannut täysin uuden ja runsaan makumaailman. Nyt tuntuisi tylsältä käyttää aina samaa maitoa, koska silloinhan ruuan pohjamaku olisi aina sama. Ehkäpä juustostakin olisi sitten oikeasti mahdollista luopua.

Tiedeusko eli uskomustiede

Esitänpä teille videon, joka selittää melko hyvin, mitä ymmärrän esimerkiksi sellaisilla sanoilla kuin "usko", "tiede", "fundamentalismi" tai "avoin mieli". Kaikkia näitä kun näkee käytettävän mitä kummallisimmilla tavoilla.

Ja maa loi jumalat

Hieman yli vuosi sitten seisoin Niilin suistoalueen reunalla. Yllätyin nähdessäni, miten vihreä ja hedelmällinen maa loppuu yhtäkkisesti vaihtuakseen kuollettavaan, kauniiseen ja loppumattomaan hiekkaan. En ollut aikaisemmin ollenkaan ymmärtänyt, miten selkeä raja on. Parin metrin päässä nurmikosta hiekasta pilkisti enää pari kituvaa heinänkortta. Sinä hetkenä ymmärsin, miksi juuri siinä maailmankolkassa uskonnosta on kehittynyt niin äärimmäisen dualistista.

Tässä onkin tärkein syy sille, että suhtaudun hieman epäluuloisesti tuontiuskonnollisuuteen ja ylipäänsä universaaleihin oppeihin. Globaalissa maailmassa olisi pelkästään typerää yrittää väkisin kitkeä pois kaikki vaikutteet, mutta tilanteeseen ja elinympäristöön sopiva uskonto voi nousta ainoastaan niistä itsestään. Sekä suomalaisesta että kreikkalaisesta mytologiasta löytyy metsänjumala, mutta suomalainen ja kreikkalainen metsä eroavat toisistaan varsin radikaalisti. Samasta syystä aavikkojumala ei voi osata arvostaa mäntymetsää. Raasu palelee ja on äkäinen napapiirin lähettyvillä.

Suomalaisessa jumalkäsityksessä on eräs hieno piirre, joka suuresti eroaa indoeurooppalaisista jumalkäsityksistä. Tapio ei ole mikään abstakti pilvi, joka leijailee metsän yllä, vaan metsä itse. Tapio on metsä ja metsä on Tapio. Mitään metsää ei ole ilman ihmistä luomassa sitä, eikä metsänjumalaa ole ilman ihmistä persoonallistamassa juuri kuvittelemaansa metsää. Joka vahingoittaa metsää, tappaa omia jumaliaan. Niitä ei voi korvata tuontijumalilla, jotka eivät tuota satoa routaisessa maaperässä.

Biologinen kello tikittää

Ihminen on ainoa eläinlaji, joka parittelee lisääntyäkseen. Kaikki muut sekstailevat ainoastaan viettien ohjaaman mielihyvän tai sosiaalisten suhteiden ylläpitämisen takia. Tai siksi, etteivät pääse ajoissa karkuun.

Väistämätön tosiasia on, että ihmiskunta lisääntyy kuin heinäsirkkaparvi, joka tuhoaa kaiken tieltään. Tähän mennessä ainoa toimivaksi havaittu hidaste suuria lapsilukuja vastaan on koulutuksen tarjoaminen tyttölapsille. (Sperman laimentaminenhan ei auta, sillä yksikin nupopää riittää.)

Pelkkä ehkäisymahdollisuuksien olemassaolo ei auta. Sterilisaatioon hakeutuvalta kysytään sellaisia kysymyksiä, joita soisi kysyttävän lapsia tekeviltä: Entä jos kadut ratkaisua myöhemmin? Eikö tuo käy hirveän kalliiksi? Miksi olet noin itsekäs?

Kyse on arvostuksista, moraalisesta velvollisuudesta, hyvän elämän opitusta mallista. Seksi tai läheisyys eivät ole lajillemme enää itseisarvoja, vaan viihdykettä, joka vie aikaa oikeasti tärkeiltä asioilta. Jos ihmisapinakin toimisi viettiensä varassa, sen tähän mennessä keräämä tieto ja tekniikka voisivat auttaa sitä pysymään hengissä vielä toisenkin tovin.